KaVahdus 2016 & Oskarin loppuraportti (8.-12.6.2016)

Lisätty 22.9.2016

"Akateemista sisältöä Tonttuvartion hienoilla kotisivuilla?" - jep, tälläkertaa tälläistä. Lopusta löytyy kyllä vielä kasa kuvia ja perinteinen leirikooste.

Ai ei näy? No lataa täältä.

KaVahdus 2016 - vapaamuotoisena.


Leiri alkoi sopivalla kaaoksella, Janin kanssa rahtasimme kololta romuja matkaan ja näin testasimme puulaatikoiden karuja prototyyppejä. Mersu veti yllättävän hyvin tavaraa, vaikka jarrutustilanteessa olisi saattanut joku menettää esimerkiksi päänsä.

Heitimme romut Tervajärven parkkipaikalle, jossa peittelimme ne pressulla ilkeiden riparilaisten pelossa. Pihalla tuli länkytettyä vielä riparin johtajan kanssa, ja muistuteltua sopimuksestamme varastaa niin vettä, kuin sähköäkin Terviksen saunalta. Sitten kauppaan. Lestadiolaista perheenäiti-larppia ei tullutkaan harjoitettua, sillä kourallinen lapsia (viisi vai kuusiko niitä perkeleitä oli...) ja kolme johtajaa ei järin alkuleiristä loppupeleissä syö.

Leirinjohtajan masennuspäiväkirja osa yksi: Alhainen vartiolaisten määrä leirillä oli lievä pettymys, onneksi fiilikset iltaa kohden parani koko ajan, kun ensin havaittiin paikalle olevan yksi poika enemmän mitä piti. Ilmoittautuminen oli jäänyt tekemättä. Ei annettu pikkuseikan haitata. Pian Katri soittelikin, ja kertoi miten Eetu tuodaan leirille aamusta. Itkin vähän (en oikeesti).

Leiri saatiin kivasti kasaan siinä illan aikana sitten. Sadetta jännättiin, en muista saimmeko. Loppuleiristä Selviytymisleiri soittelikin sitten ja halusi säätilansa takaisin... Selviytymisleirin sää aiheutti passivoitumista katoksen alle, koska tässä kapitalistisessa hyvinvointileirissä oli saatavilla mm. ylellisiäpressukatoksia (joita selviytymisleirillä nähtiin vain kirjaimellisesti märissä yöunissa (sateen takia), ja puutkin tuli kottikärryllä nenän eteen. Aamulla heräiltiin ja jumpan jälkeen tuli ensimmäinen päiväkäsky. Teltat särmään ja rahatalous astui käyntiin. MPT osoitti kyllä suosionsa, mutta ongelmiakin seurasi. Tästä lisää myöhemmin. Torstain ja perjantain aikana kasailtiin sitten mm. telttasaunan runkoa, opeteltiin syötäviä luonnonvaraisia kasveja ynnä muuta partiokivaa. Saunassakin käytiin tietty. Leirivartiolähtöinen ruoanvalmistus muuttui aikataulujen pettäessä keskuskeittiömalliksi. Keskuskeittiön astuttua voimaan ymmärsimme miksi avotuliruoanlaittoleirejä ei ole hetkeen isommassa mittakaavassa harjoitettu. Iso tassu Villelle tästä kokkisodasta.

Leirinjohtajan masennuspäiväkirja osa kaksi: huono sää passivoi niin tekijöitä kuin osallistujiakin. Positiivinne asenne johtajilla ja hetkittäiset auringonsäteet auttoivat kuitenkin kääntämään suun taas hymyyn.

Sudenpennut saapuivat leiriin perjantaina. Vartiolaisten tehtävä oli ohjata sudenpennut majoittumaan, tämä onnistui uskomattoman hyvin. Oikein ylpeä pitää suojateistataas olla... Yksi "hauska" episodi tuli sille illalle. Eräiden lasten mamma oli vahvasti sitä mieltä, että 15-vuotiaat pojat (hys, oikeasti 11-14v) eivät ole riittävävalvontakoneisto estääkseen pieniä poikia hukkumasta lähellä (yli 10m) olevassa rannassa syvään veteen (syvyys 10-40cm useiden metrien matkalla). Itse meinasin jo ryhtyä siirrättämään johtajatelttaa lähemmäksi, mutta onneksi Santeri kävi pelastamassa tilanteen. lapsiaan menemästä rantaan ja nyt sanatarkkaan muista, mitä hän sanoi, mutta vapaasti luonnehtienkutakuinkin näin "Ehkei partioleiri ole paras paikka lapsillenne, mutta toisaaltaan voihan kotonakin tukehtua esim. perunaan." Hetken naamanvääntelyn jälkeen mamma kielsi lapsiaan menemästä rantaan ja sitten hän poistuikin paikalta. Toinen Santerin erinomainen sutkautus oli maininta "leirin luokkajaosta, jossa eliitti nukkuu sisämaassa ja rahvas poissa silmistä."

Lauantaina saunottiin omassa telttasaunassa.

Vartiolaiset rakensivat kehikon aiemmin, kiuas valmistettiin vanhan kiukaan kivistä ja lauteet rakennettiin myöhemmin seurakunnan "tiskilinjastoksi" paljastuneista penkeistä. Telttasaunominen oli vapaaehtoista, mutta kämpällä oli sitten pakolliset saunajatkot kaikille. Hype "lasitetusta" saunasta oli niin korkea, että fiilikset piti pitää ylhäällä vaikka puurokauhalla aluksi viskaistu "löyly" surkea olikin. Lämmittelihän Jan saunaa kuitenkin sen yhdeksän tuntia(?). Poikain ei tarvinut kuitenkaan pettyä, sillä seuraavaksi kattilasta kaadettu vesi poltti korvat tehokkaasti. Ainoa moite saunasta oli, että lauteet olisivat saaneet olla korkeamman tai katto puolestaan matalampi.

Sudenpennut toivat leiriin mukavaa vilskettä, etenkin nakkeja suoritettiin antaumuksella, kun pojat kuulivat että siitä sää rahaa. Leirillä toiminut kioski möi sitten MPT:tä vastaan erinäisiä hyödykkeitä. Palkansaajien suosioksi muodostui 7MPT:n arvoiset "ullatukset" ja niiden tunnusmusiikki. Yllätys saattoi olla mitä vain; mainittakoon nyt surullisenkuuluisa hampurilaiskastike, leipäjuusto, tonnikalapurkki ja paskahuussintyhjennys. Viimeisin oli vitsi, mutta pojat lähtivät oikeasti repimään sitä sammiota irti. Voi niitä nuppusia!

Toinen leirille tyypillinen piirre oli ylimääräisten ruokatarvikkeiden (ja välillä aivan satunnaisten asioiden) huutokauppa. Näin hävikkiä ei tullut ja pääsimme eroon ylimääräisistä limsatölkeistä, makkaroista, bataatista, sipseistä, sukista ja juhlarahoista jne. (Miksiköhän leirin toinen nimi oli muotoa KaVallus?)

Sitten rahatalouden ongelmat, näitä käsiteltiinkin hyvin tuossa akateemisessa osassa, enkä siitä syystä ehkä edes halua lisätä siihen mitään.
Noh, jos kuitenkin sitten lyhyesti:
Kohta yksi: Yhteistalous mahdollisti siivellä elämisen -> Politbyro käynnisti perestroikan ja talous yksityistettiin.
Kohta kaksi: Innokkaat työnhakijat olivat liian innokkaita, ja tästä syystä emme keksineet enää lisää nakkeja. (Juuso ei keksi lisää nakkeja -kortti???) Niinpä töistä luotiin lista ilmoitustaululle. (Jos tuosta poikain tarmosta säilyy edes osa, niin #makekavagreatagain ei jää edes haaveeksi.)

Sudenpentujen ohjelmasta vastanneet Jouko, Jussi ja Salla hoitivat hommansa mallikkaasti, ohjelma oli tarkoituksenmukaista, opettavaista ja ennenkaikkea partiomaista. (Isoa tassua taas heille.) Vartiolaisten ohjelmaa ei ehkä oltu suunniteltu niin pitkälle, mutta kyllä oppi ainakin annettin. Poikain asenne tuntui olevan vähemmän vastaanottavaista toki.

Sunnuntaina leiriä alettiin pikkuhiljaa purkamaan, muutaman lasta oli lähtenyt maitojunalla kotiin leirin aikana, mutta lopputuloksen kaikki olivat hengissä. Yksi puukko hukkui metsään - tapaus oli surullinen, mutta kaikkemme tehtiin etsinnöissä.

Leirinjohtajan masennuspäiväkirja osa kolme: Otin leirin turhan vakavasti, aikataulujen pettäminen ja muuttuminen ressasi älyttömästi, onneksi loistava leiristaabi sai palautettua minua raiteille positiivisella asenteellaan. Etenkin ilmaukset "uudesta partiovireestä" ja "partio nollaa pään kuin viikonlopun ryyppyputki" olivat omiaan edesauttamaan leirikunnon ylläpitoa. Hiton iso tassu kaikille meille jotka leiriä teimme hei!

Loppupeleissä leirin yksi tavoitteista oli kuitenkin ollut järjestää vanhan mallin kava-leiri. Miettisen Tuomas poikkesikin leirillä ja totesi sen näyttävän tutulta sekoilulta tutuissa maastoissa.

Ilmeisesti onnistuimme. :')

- Okku

ps. Santeri sai haukikalan!!!