Lahden partioparaati (15.5.)

Lisätty 3.6.2016

Kun kavalainen marssii, ei siinä ole tiellä edes kykiläiset tai männynkävyt.

Tämä uljas päivä alkoi kohdallani aikaisella herätyksellä Tervajärven leirikeskukselta. Heti aamusta tuli potkia kaksi reipasta partiolaista sängyistä, opastaa pukeutumaan ja kirittää pakkaamaan tavarat. Maittavan vähäkalorisen aamupalan jälkeen ohjasin vartiolaiseni autoon, jonka jälkeen saavuimme sateiseen ilmaan kololle.

Olisikin aamu ollut näin ihana, kuitenkin, tämä uljas päivä sai jatkoa, kun bussia ei näkynytkään vielä 0815, niinkuin sovittu oli! Pian joku ruoja paljasti bussin olevan tilattu vasta 0830 saapuvaksi, sillä "ei ne lapset kuitenkaan olisiajoissa." "Hyh, mitä leväperäisyyttä!" sanon minä! Minunko uljaat suojattini saapuisivat muka myöhässä! Pitkien manausloitsujenjälkeen saimme yhteyttä bussifirmaan, joka oli jättänyt rekisteröimättä uljaan joukkiomme tilauksen! Mikä röyhkeys! 0910 olimme kuitenkin jo matkalla kohti paraatiasemia, joten armahdimme tämän kerran kyseisen nolon kömmähdyksen.

Matka itsessään ei sisältänyt mitään mainitsemisen arvoista. Särmättyämme uljaat univormumme astuimme ulos matkustusvaunustamme, todeten ilman kuningaskuntamme laitamilla (Lahdessa) olevan varsin kelvollinen (sota)joukkiomme liikkumiselle. Aurinko helli kasvojamme, samalla kun etukäteen ilmoittaumisemme suorittanut lähettivakoojamme toimitti meille uljaan nimikylttimme.

Sillä olimme meistä riippumatoman kömmähdyksen johdosta hieman kiireellisessä aikataulussa, suoritimme varsin uljaan pikamarssin omalle paraatipaikallemme. Tämän uljaan suorituksen aikana olikin varsin antoisaa tervehtiä jonossa röhnöttäviä muiden lippukuntien tuttuja edustajia. Pian uljas joukkiomme muodostuikin asemiin, jossa oli vielä marssikäskyä odotellessa kätevä suorittaa viimeiset särmäykset ja harjoitukset.

Marssi itsessään sujui varsin hyvin. Mitänyt hieman nyrpistimme nokkaa paikallisen kaupungin "pääkadulle" ja sen tietyömaalle. Missä on punainen mattomme?! Mikä röhkeys!

Paraatijuhlassa päätorilla oli aika hyvästellä hetkellisesti osa uljaasta joukkiostamme, tämä ei luonnolisesti olisi käynyt, ellei heitä olisi satuttu häiritsemään uljailla mitaleilla ja mirhalla, jota piirimme ja keskusjärjestömme heille tarjosi.Suuret onnittelut Joukolle ja Santerille, sekä myöskin Juusolle ja Jarnolle, vaikkeivat he paikalla olleetkaan. Myös Katjan hopeinen Mannerheimsolki ja koiranpentujen pantakilluttimet (Louhisudenosoljet) ansaitsevat huomionosoituksen!

Paraatijuhla sisälsi erinäistä toimintaa, kuten varsin vulgaaria musiikkia, puheita, sekä leikkejä. Mikä sääli, että kaiuttimien huonon suuntauksen johdosta uljas joukkiomme ei kuullut käytännössä mitään. Ehkä ensikerralla tämäkin asia hoidetaan paremmin organisoidusti.

Tapahtuman jälkeen söimme yläkanttiin hinnoitellun pienen styroksikipollisen jauhelihaperunakeittoa, jonka jälkeen lapset hajaantuivat lähimaastoon ja leikkipuistoon, johtajien siirtyessä kahvitilaan. Tämän jälkeen palasimme kotimatkalle.

Sen pituinen se.

- Okku

ps. mikä takertui lipputankoon? No koivunlehti tietenkin.