Ilvespoli -13 K16 (8.-10.4.2016)

Lisätty 27.4.2016

Ensinnäkin kiitos Helsingin Sinihaukoille kämppävuokrasta.

Taas kerran Tonttuvartio ja epämääräiset vieraskuntalaiset toverimme, suuren pelin luojat, olivat vailla vuotuista IlvesPoli -13 tournamenttiaan saatikka sen järjestämispaikkaa. Tilanne kotiseudulla vaikutti epätoivoiselta, jonka seurauksena oli lähdettävä vieraille vesille.

Oli lähdettävä lähelle jo ajatuksena puistattavaa tietä, jota paikalliset kutsuivat kehä III:ksi. Tästä hieman tarinointia Oskarin toimesta:

Helsinki, hyi. Matkani alkoi joskus neljän jälkeen, jonka jälkeen poimin henkilöitä järjestyksessä Juuso, Pentuja, Eero, Mariisa. Reissu kohti Helsinki (hrr) alkoi. Matka sujui rattoisasti ryssäteknoa ja niittymarien diskomusiikkia kuunnellen. Kunnes yhtäkkiä katukyltit saivat tutun kotimaan kielen ohelle demoniselta kuulostavan lisän (Böle, Vanda) ja selviytymisen johdosta loputkin aistit oli otettava käyttöön.
Kehätien tietöiden jälkeen saavuimme Vuosaareen, josta avain tuli noutaa. Noustuamme oudolta virvatulin valaistulta kirotulta tieltä, ajelimme hauskoja purserikatuja, kunnes eksyimme jonnekin kerrostalojen parkkipaikalle. Puhelun jälkeen palasimme noutamaan avainta läheisen Lidlin pihasta. Liikenneympyrässä paikallinen alkuasukas soitti torvea meille. Kiireissään ehkä?

Fy fan, niinkuin ruotsalaisen sanoisi. Avaimen jälkeen kurvasimme takaisin tielle, ja laitoimme navigaattorin osoittamaan kohti määränpäätä. Tästä alkoikin lysti. ”Iso silta – wooooo!”, ”kymmeniä nostokurkia – whooooo!”, ”ne on isoja! – whOooooOO!”, ”jättiramppeja ja valtavia työkuoppia! Missä me ollaan – WHHOOOO!”, ”ollaan takas navigaattoritiellä – whoooo!”, ”JUNA KESKELLÄ TIETÄ! – WHOOOOOO”, ”Rautatieaseman aukea – ei helvetti”. Olimme joutuneet keskelle sitä mitä pahiten pelkäsimme. Huristeltuamme junatiellä löysimme itsemme pian Katajanokan rampilta, josta oli helppo suunnata tielle jota ei navigaattorissa ollut. Turun moottorien rampit olivat varsin hauskoja, varsinkin kun navin huutelemaan ramppia ei ollut. Ennen sopivaa tietä, päätimme kuitenkin ajaa Kirkkonummen Prisman (katolle), josta menimme ostoksille. Tavarat kärryyn, ja kohti Hummelviikkiä! Ei se kuitenkaan niin yksinkertaista ollut. Yhtäkkinen 15min perille, muuttui 50:ksi minuutiksi. ”Kokeillaan kuitenkin”, ne sanoo. Tie kapeni, päällystys loppui, yksityistie alkoi, tulee pimeä, tie muuttuu juuri ja juuri auton levyiseksi mutaiseksi väyläksi joka johti pimeään metsään. Hetken aprikoituamme käännyimme. Ramppivalinta ei tälläkertaa sujunut, mutta pienen rantaruotsalaisen kylänraitin ajelun jälkeen pääsimme 40 minuuttia myöhemmin perille. Saavuttuamme perille näimme partiokartanon, jossa oli meneillään sudenpentuleiri. Hyvin alkaa. Nyt takaisin Janiin:

Myöhemmin kebabilan ja paikallisen elintarvike puodin kautta Jesse ja Jan suuntasivat nokkansa kohti Kirkkonummea. Matkaan sisältyi huonohkoa musiikkia, motarilla vatsan sekaisin saavaa 80km/h nopeutta aivan liikaa ja busseja, rekkoja ja muita peräkärryllisiä, jotka eivät kyseisestä nopeudesta tykänneet.

Lopulta saavuttuaan määränpäähän, sankarimme onnistuivat jälleen yhdessä taidoissaan. "Levitä tavarat kaikille mahdollisille pöytäpinnoille." Muut perjantai-illan aktiviteetit koostuivat ruuasta, perinneleffasta ja epämääräisestä häröilystä. Lauantaiaamuna kuitenkin meno oli jo muuttunut järkevämpään suuntaan.

Suoritimme aamutoimien jälkeen tiedusteluretken majoituspaikan ympäristöön ja sinne rakennettuihin asioihin. Suurimpana sensaationa maastosta löytyi ei-EU-standardeja noudattava puumaja, joka todettiin kuitenkin hyvin toimivaksi (ja vaaralliseksi). Myös lähimaastossa majoittunut sudenpentuleiri kävi näyttäytymässä aamun tiedusteluretken aikana. (Oskarin kommentti: paikallinen helsinkiläinen Peetjaksi itsensä esitellyt epäkohtelias ja laiska hippi löntysteli paikalle lapsilauman kanssa, jotka hyökkäsivät heti ”rakentamaamme taloon” (puumaja)).

Tarkastettuamme maaston ylimääräisistä karhuista, hirvistä ja TöSeistä (Oskarin kommentti: vieraskirjan mukaan pahoja), siirryimme päivän virallisten aktiviteettien pariin. Oskarin leirimölkkyyn. Pelissä kilpailivat joukkueet nimeltä Voittajat ja Ensimmäiset häviäjät, jonka lopputuloksena, jo nimenkin perusteella, voittoon ylsi Voittajat. Joukkueiden nimeäminen tapahtui epähuomiossa vasta kilpailun tuloksen ratkettua, mutta ei anneta sen häiritä. Olisivathan Voittajaksi itsensä nimenneet itsensä tietenkin voittajiksi. Mutta silloinhan Voittajat ovat aina voittajia...

Lounahduttuamme seurueemme sai tilannepäivityksen lähteä noutamaan eksynyt jäsenemme läheiseltä (10km) asemalta. Tällä aikaa muu porukka taidokkaasti valloittautui penkki/kaijutin/patja –tiheydeltään korkeimmalle kämpänosalle. Kun Mikke saapui paikalle etsintäjoukon mukana, totesimmekin, että olisi järkevintä lähteä turnajaistamaan vuotuista IlvesPoli -13 sessiota.

Tämänkertainen Poli-ottelu lähti rullaamaan ehkä liiankin nopeasti, sillä moni pelaaja ajautui vararikkoon jo poikkeuksellisen aikaisessa vaiheessa peliä. Monet pelaajat olivat silti saaneet telttoja Petterin taikapölyn saattelemana, jonka seurauksena SP sai taas kerran aivan liian monta teltallista savua, joka vain nopeutti luonnollista/SP:llistä karsiutumaa. Pelin luonteenomaista "”Joudun" turvaan ja katselen kuinka muut ajautuvat vararikkoon PJ-telttojen täyteisillä kujilla" -taktiikkaa ei ollut havaittavissa kertaakaan, toisinkuin eräässä aiemmassa ottelussa, jossa normaali kentän kiertäminen oli harvinaisempaa kuin Turvassa istuminen. Tämä antaa samalla hyvin paljon osviittaa miksi turva on turva, eikä vaikka leiripoliisi. Turva turvaa sinut kalleilta heräteostoksilta, kuten pehmikseltä...

Kyseisen turnauksen voittajaksi tuli, tiensä raivannut telttojen lomassa puikkelehtiva Juuso, joka miltein mielipuolisesti jahtasi saavutusta "omistaa kymmenen savua, eikä mitään hiton liikekiinteistöjä" jossa hän kuitenkin epäonnistui. Saavutuksia kuitenkin jaeltiin tiuhaan, Petteri the Poron lahjatelttakierroksien ja Kartsen telttaglitchien johdosta.

Polin jälkeen vuorossa oli Eeron maanmahtavat hampurilaiset, jotka saivat paljon kiitosta puolelleen. Myöhemmin oli myös sauna, joka ei kuitenkaan samaan tasoon yltänyt, vaan alitti kaikki oletukset. Joskin lämmitystyylin tietouden puuttuminen saattoi vaikuttaa kokonaistasoon (sauna olikin jatkuvalämmitteinen). Saunahduksen jälkeen toverimme havaitsivat Finnairin valojen lisäksi taivaalla muitakin kiiluvia pisteitä, joidenka innoittamana suoritettiinkin Työnpakoilijan über jännittävä taivaantuijottelu®, jossa pitkälleen tasaiselle kalliolle asettuneet tuijottelijat jakoivat kanssatovereilleen tietouksia maailmankaikkeudesta, maailman synnystä ja perimmäisistä kysymyksistä. Näistä mainittakoon: "Miksi hitossa makaamme ulkona pimeässä koleassa säässä, vaikka sisällä olisi kuivaa ja lämmintä?"

Sunnuntai ei tapojensa mukaan taannut kummallisempaa ohjelmaa kuin normaalia aamu topsäkittämistä (Kämpän vieraskirjasta adoptoitu uusi toimintamalli – Top Säk), kamojen kasausta metalli kärryihin, paikan siivouksen ja ruuan rippeiden hävittämisen tavaran laadusta riippuen syöden tai evakoitujen opiskelijakomeron sisuksiin.

- Jan

ps. Tapahtumasta tuli samalla kaikkien aikojen hintavin ilvespoliturnaus, sillä Mersun 600km + Jessen ajelut tuottivat roiman polttoainelaskun.
pss. Leirin mulkuksi tuli Hussa, sillä hän vetäytyi taas taktisesti rintamalinjain taakse, aivan juuri ennen suurhyökkäystä.