IlvesPoli -13, K19 (29.-31.3.)

Perjantain mittaan alkoi tulla puheluita tai ilmoituksia miten itse kukin siirsi saapumistansa mitä erikoisemmin syin lauantaille. Niinpä Okku, Vilja ja Juuso miettikin perjantai iltana kämpällä että mitä hittoa teemme siellä. Etenkin Juuson tyytyväisyys oli käsin taputeltavaa, ottaen huomioon viikolla käydyn kyytisäädön ja Juuson käyttämän kuusituntisen auton hakemiseen, jonka kyytiin ei ketään muuta tullutkaan. Yhtäkaikki, ei juuri mainittavaa perjantailta. Ei Moonrise Kingdomia, ei makkarabuffettia, eikä nettiyhteyttä netflixlaitteissa (aluksi), joilla seurata elokuvaa, joka ei siellä ei ollutkaan. Teimme kuitenkin uudet teltat poliin, sekä nautimme Kaskein Juhlasimaa, ja aloitimme näin vapunvieton. Sima todettiin mainioksi, liekö saaneen vastaavanlaisen statuksen kuin Marli lasipulloglögi. Aika näyttää. Saunahtamattakin jäi. Lopulta torkuimme (ei-Juuso) Itse Ilkimys 2 -eläväkuvan äärellä.

"KELLO ON KYMMENEN OHJELMA ALKAA", kailotti Mariisa rymistellessään sisään. Kömmimme vuoteistamme ja söimme vastenmielisen makuista (mutta yhä päiväyksellä olevaa puuroa) aamupalaksi. Tämän jälkeen aloitimme Mariisan apinasaaripelin. Totesimme pelin pian olevan varsin epälooginen, teimme siihen muutoksia ja havaitsimme että epätoivottuja laitteita onnistui välttämään ajamalla banaanilaivaan turbonopeudella. Banaanilaivapelin jälkeen pelasimme Alfapettipeliä. Lirumasta ei tullut sanaa, mutta peli oli silti mielekäs. Jossain välissä Santerikin saapui kohteelle.

Maittavan kalapuikko ja ranskalais -lounaan, sekä Mariisan harmittelun miten ruokaa on neljä (4) kalapuikkoa ja viisikymmentä (50) grammaa liian vähän, (Toimi huom: Siltikin ranskalaisia jäi yli pellillinen ja puikkojakin oli syömättä illan saapuessa kaksi.) aloitimme Oskarin Hemulien Taisto -pelin.

Hemulien taisto
Jokainen tietää, miten Hemulit kohdistavat mielenkiintonsa yhteen asiaan, johon paneutuvat, siispä taistoimme kolmessa hemulilajissa; Kasvitiedehemulit, Reippailijahemulit, sekä Postimerkkihemulit.
Vilja, Mariisa ja Katja muodosti Mamelukkikalojen hemulivartion, Santerin ja Juuson (sekä Oskarin) muodostaessa Kassikotkien hemulivartion.

Kasvitiedehemulien sarjassa askartelimme ensin omat kasvinkeräysputkilaukut. Tämän jälkeen hajaannuimme 15min ajaksi maastoon etsimään kasveja rasioihimme. Lajeista käytiin keskustelua ensin vartion kesken, jonka jälkeen suoritettiin arvioiva vertailu ja pisteytys oikeissa tunnistuksissa toisen vartion kanssa. Pitkällisen taiston ja oppiriitojen jälkeen (mm. jäkälät hylättiin kisasta, virginiantupakka ja ranskanperuna saivat vain puolen pisteen (kateellisten mukaan olivat liian prosessoituja, eikä muka löytynyt luonnosta)) kilpailu päättyi tasapistein, 21 tunnistettua lajia per vartio.

Reippailijahemulien sarjassa Kassikotkat kohtasivat Mamelukkikalat maastotiskiharjasählyssä. Henkilövahingoilta ei vältytty. Lisäksi Juuson harjaa piti jatkaa ensimmäisen kierroksen ja kärsineiden rystysten jälkeen, mutta loppujen lopuksi Kassikotkat veivät voiton erävoitoin 3-1.

Postimerkkihemulien sarjassa vartion jäsenet jättivät kukin kolme merkkiä, sarjoihin Luonto, Suomi ja Tonttuvartion urotyöt. (Mariisa harmitteli miten Tonttuvartion urotyöt on harmillinen sarja, sillä ei kuulu vartioon. Tässä vaiheessa hän ei tiennyt vielä illan yllätyksestä. Mariisaa lohdutettiin, sillä että Politeot sopivat myös mukaan, ja että tuomaripisteistä 50% tulee Ramilta.) Filateliatuotteiden taso oli erittäin kova. Mamelukkikalat saivat eniten voittoja merkkitauluissa ja voittivat näin sarjan. Hemulien taisto päättyi x-1-2. Palkinto jaettiin kuudestaan.

Ohessa kilpailun merkkitaulut:

Suomi
1. Ämpärijonossa
2. Sauna
3. Lennu
4. Kahtia jako
5. Suomalaista merenrantamaisemaa käkkärämäntyjen kera
6. Jooseppi, viikate ja viljapelto

Luonto
1. Aamuhetki
2. Makujuuren matkassa
3. Hirvi
4. Talvivaara
5. Järven yllä kurkiparvi saapuu Suomeen auringon noustessa
6. Koivunlehti koskessa

Tonttuvartion urotyöt
1. Tuun sun uniis
2. Kerrankin tonttuvartio kantaa puita!
3. Joskus saattaa tukehtua perunaan
4. Ilves-13:n Warnerin pinkillä taustalla tapaus KaValaistaminen
5. The nakki ford
6. Kaappikellin matka

Tähän asti päivä oli ollut varsin sosiaalinen ja toiminnantäytteinen, nyt Katja valmisti meille murkinaa, samalla kun väki lagasi tasoilla odottaen Jania ja tykkiadapteria. Adapterin saavuttua Juuson talousluento alkoi. Tästä eteenpäin Ramin satuiluna:

Ilvespoli K19 osa 2/2

Kirjoittajan (Rami) retkikertomus alkaa Juuson massiluennosta, jolla käsiteltiin erilaisten säästö- ja sijoitusmuotojen eroja, sekä hyviä ja huonoja puolia. Santeri antoi myös oikean elämän esimerkkejä ja vinkkejä(, kuinka exän miljonääri-isä lainantakaajana on kiva juttu). Luennon päätteeksi oli Juuso kehittänyt sijoituspelin, jossa kilpailijoiden tehtävänä oli saada alussa annettu summa tuottamaan mahdollisimman paljon. Eri sijoitusmuotoja löytyi säästötilistä rahastojen kautta suoriin osakkeisiin. Kilpailun aikana nähtiin markkinoiden vellomista suuntaan, jos toiseenkin. Myös kirjanpito tuotti harmaita hiuksia monille. Lopulta massikeisariksi niukalla erolla toiseen sijaan selvisi allekirjoittanut (eihän tulosta muuten olisi edes mainittu).

Koitti päivällisen aika. Katja taikoi broileriperunaporkkanapaistoksen uunissa ja jälleen kaikilla oli vatsa täynnä. Jan tosin jätti kyseisen menun välistä, vedoten aiemmin nauttimaansa kebab-annokseen. Yltäkylläisinä suuntasimme saunaan, missä jälleen pohdittiin syntyjä syviä, mutta ei kuolemia keveitä. Saunomisen lomassa oli myös merkillepantava hetki, kun Oskari juhlallisesti tarjosi VeVan kätyreille jäsenyyttä suureen ja mahtavaan Tonttuvartioon. Sekä Mariisa, että Rami ottivat kunnian vastaan ja ovat nyt osa jotain suurempaa. Niin ja samalla syötiin Oskarin pannacotta-jälkiruokaherkut (jotka Vilja teki). Parafiiniparatiisista voi Oskari jatkaa seuraavaksi. [Insert text here] [copy text from here= Niin, kerman kiehuessa riemaistuimme kauniista punaisista pisteistä joita alkoi hiljalleen keitoksen pintaan ilmestyä. Asiaa pähkäiltyämme muistin, että kyseessä taitaa olla ystävämme Hakalan Villen kynttilöidentekoastia, ja punaiset täplät ovat parafiinia. Santeri oivallisesti selvitti interwebistä että lapsen syömänä pieni määrä on vaaratonta. Nautimme siis lapsekkaina mahdolliset pitkät hiiliketjut elimistömme raaka-aineiksi. Vilja noukki kyllä osan pois.]

Saunahdus siis venähti hieman, kuten sillä yleensä tapana on, joten Miken malttamattomana odottaessa polin alkua jossain päin Aasiaa, Ping Pong King Kongin maakunnassa, hiipivät vanhat sekä uudet tonttuvartiolaiset takaisin kämppään. Sivujuonteena mainittakoon Miken sankarillisesti pelastavan ilmastoa istuttamalla puita.

Ja itse poliin. Saimme Mikkeen yhteyden, mikä oli suuri yllätys skeptisesti yhteyden toimintaan suhtautuneille henkilöille. Mikke oli valmistautunut peliin tekemällä oman pelilaudan hyväksikäyttäen valokuvamuistiaan ja facebook-sivulla suoritettua salapoliisityötä. Hän oli löytänyt myös pöydän, jonka kulmissa oli erikoiset Kimble-pelin noppakupua muistuttavat kuvut, joissa noppa saatiin pyörimään vetämällä ja päästämällä irti narusta. Pelin aikana Rami sai erivapauden poistua pöydän äärestä vuorojensa välillä, jotta tortillat valmistuivat. Peliä pelattiin yllättävän pitkään ennen kuin kukaan tippui, mutta voihan pojat, kun ensimmäinen pelaaja tippui. Siitä lähti lumipalloefekti, jonka seurauksena pelissä olivat enää Oskari, Jan ja virtuaali-Mikke. Viimeisin vei lopulta voiton, ensimmäistä kertaa historiassa voitto tapahtui siis toisesta maanosasta käsin. Miken siirtyessä takaisin nukkumaan (olihan hän ollut hereillä 03-06 paikallista aikaa) siirtyivät ne muutamat kämppäläiset, jotka eivät lähteneet yöksi kotiin, myös nukkumaan.

Sunnuntaiaamulla saimme nauttia Oskarin valmistamasta jauhelihamunapekonisipulimömmöstä. Tämän jälkeen raivoisaa risujen jemmausta ja tavaroiden kiikutusta, sekä puiden hakua. Leiri päättyi alkuiltapäivästä kaikkien autojen sompaillessa lumisohjo/mutavellitietä.